Eläinlääkäri Johanna Rautiainen

Karitsointihalvaus on häiriö uuhen kalkkiaineenvaihdunnassa. Häiriö johtaa liian alhaiseen kalsiumpitoisuuteen veressä.

Varsinaista syytä siihen, että virhe kalsiumaineenvaihdunnassa syntyy, ei tiedetä. Tila ilmenee kuitenkin karitsoinnin yhteydessä ja liittyy kohdussa kasvaviin karitsoihin tai karitsoinnin jälkeiseen runsaaseen maidontuotantoon.

Karitsointihalvausta esiintyy tiineyden kahden viimeisen kuukauden aikana tai karitsoinnin jälkeisen puolentoista kuukauden aikana. Suurin riski sairastua on 30 –16 päivää ennen karitsointia. Uuhi, jolla on useampia sikiöitä sairastuu todennäköisemmin, ja mitä vanhempi uuhi on, sitä suurempi riski sillä on sairastua.

Tiineyden ja maidontuotannon lisäksi on myös muita syitä, jotka saattavat laukaista ”karitsointihalvauksen” : ylimääräinen rasitus (esimerkiksi takaa-ajo + kiinniottaminen, kuljetus, keritseminen), sään nopea vaihtuminen, ruokinnan äkillinen muutos, rehun vähäinen kalsiumin ja magnesiumin määrä, rehun matala kuitupitoisuus, pimeä lampola. Edellä mainitut seikat saattavat aiheuttaa kalkkiaineenvaihdunnan häiriön, jopa halvauksen, myös nuorille uuhille tai pässille.

Kalsiumia tarvitaan kaikkien lihasten, myös sydänlihaksen, toimintaan.

Koska sairastuneella eläimellä lihasten tarvitsemaa kalsiumia on veressä liian vähän, liittyvät karitsointihalvauksen oireet lihasheikkouteen. Oireet voivat kuitenkin vaihdella sen mukaan, kuinka vakava ”kalkin puute” on ja onko uuhella myös jokin muu sairaus.

Ensimmäisiä oireita on maha- ja suolistoliikkeiden laiskistuminen. Yleensä pötsi on kokonaan pysähtynyt. Uuhen pötsi saattaa täyttyä ja sillä saattaa olla ummetusta. Uuhi vaikuttaa heikolta,sen kävely on epävarmaa, jäykkää ja horjuvaa. Usein tila huomataan, kun uuhi ei enää jaksa seistä. Joillakin uuhilla havaitaan lihasvärinää. Uuhi vaikuttaa ”masentuneelta” ja se ehkä nojaa päätä maahan tai nurkkaan. Uuhi voi kuolata ja purra hammasta. Hengitys on pinnallista, katse on tylsä ja sierainväli kuiva. Kaikki kehon ääriosat; korvat, nisät ja jalat tuntuvat kylmiltä. Usein uuhella onkin alilämpöä (37 –38 C).

Tila kehittyy nopeasti ja uuhi menehtyy ilman apua noin vuorokauden kuluessa; kalkinpuute on hoitamattomana kohtalokas.

Karitsointihalvauksesta voi seurata myös karitsointivaikeuksia; uuhi tarvitsee karitsointiapua.

Hoitona on suonen sisäisesti tai nahan alle annettu kalsium. Yleensä karitsointihalvaus vastaa hoitoon nopeasti. Tukihoitona voidaan käyttää suun kautta annettavia kalsiumvalmisteita.

Hoidon jälkeen uuhta kannattaa tarkkailla muutama päivä erityisen huolellisesti, sillä ongelma voi uusia. Noin 15%:a tapauksista hoito on uusittava ja noin 20 %:a tapauksista uuhen tila ei hoidosta huolimatta parane.

Vältä riskitekijöitä. Käsittele uuhia varovasti ja rauhallisesti, älä keritse kylmällä ilmalla, tee ruokinnan muutokset hitaasti.

Kantavan uuhen tulisi saada päivittäin

1. kalsiumia 8–10 g
2. fosforia 4–5 g
3. magnesiumia 1-2 g

Imettävän uuhen tulisi saada päivittäin

1. kalsiumia 12-20 g
2. fosforia 6-10 g
3. magnesiumia 1-2 g

Tiineysmyrkytys on rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriö. Sitä voi esiintyä uuhilla noin neljän viimeisen tiineysviikon aikana, erityisesti kahden viimeisen tiineysviikon aikana. Tiineyden lopulla tapahtuu noin 70%-80% sikiöiden kasvusta. Uuhi tarvitsee tällöin paljon energiaa ja valkuaista omaan ylläpitoonsa, karitsoiden kasvattamiseen kohdussa sekä alkavaan maidontuotantoon.

Mitä useampi sikiö uuhella on, mitä laihempi se on ja mitä vanhempi uuhi on iältään, sitä suurempi riski sillä on sairastua tiineysmyrkytykseen. Nopeat ruokinnanvaihdokset, nälkä, jano ja ylimääräinen rasitus tai muut sairaudet (karitsointihalvaus) voivat provosoida tiineysmyrkytyksen.

Uuhen glukoosivarastot ovat pienet, joten se tarvitsee koko ajan energiaa rehun hiilihydraateista. Jos rehusta ei saada tarpeeksi energiaa, uuhen täytyy hajottaa rasvavarastojaan. Lisääntynyt rasvan hajottaminen, samalla kun veren sokeritaso on alhainen, saa aikaan ketoaineiden määrä lisääntymisen veressä. Rasvan pilkkominen energiaksi johtaa myös maksan rasvoittumiseen. Veren alhainen glukoosipitoisuus ja vereen kertyvät ketoaineet saavat aikaan keskushermosto-oireita.

Uuhi on ruokahaluton, eristäytyy, huojuu ja nojailee. Myöhemmin uuhi voi vaikuttaa sokealta, se puree hammasta, pötsi pysähtyy ja uuhi menettää liikuntakykynsä. Uuhella voi olla sierain- ja sylkivuotoa. Hengitys ja virtsa haisevat asetonille. Sairauden edetessä uuhi menettää tajuntansa ja myöhemmin kuolee. Yleensä sairauden kesto on noin 2 - 5 vrk.. Joskus sairas uuhi voi sinnitellä jopa pari viikkoa ennen kuolemaansa.

Tiineysmyrkytykseen liittyy usein kalkinpuute, tai sairaus voi olla kalkinpuutteen jälkitila.

Jos uuhta päästään hoitamaan tiineysmyrkytyksen alkuvaiheessa, sillä on jonkinlaiset mahdollisuudet toipua. Lääkityksenä on suonensisäisesti annettu glukoosi sekä kalsium. Tukihoitona annetaan suun kautta propyleeniglykolivalmistetta. Glukoosivalmisteita saa mm. maatalouskaupoista ja annos oireiden vakavuudesta riippuen 60 -100ml/kerrallaan, 2-4 kertaa vuorokaudessa suunkautta annettuna.

Tukihoidon alussa voi suun kautta antaa myös kalsiumvalmistetta. Ennuste ei kuitenkaan ole kovin hyvä: kohdussa nopeasti kasvavat sikiöt vaativat edelleen runsaasti energiaa ja valkuaista.

Jos uuhi on vielä hyvässä kunnossa, sille voidaan tehdä keisarinleikkaus tai koettaa aiheuttaa abortti. Abortti on todennäköisesti kuitenkin liian hidas keino uuhen pelastamiseksi. Ajoissa tehty keisarinleikkaus voi vielä pelastaa sekä uuhen että karitsat.

Jos yksi uuhi sairastuu, on katraan muut tiineet uuhet tarkastettava ja kuntoluokitettava. Laihoja/hoikkia uuhia on seurattava lopputiineyden ajan tarkkaan. Laihat uuhet tulisi erottaa omaan ruokintaryhmäänsä ja niiden väkirehuannosta nostettava muita nopeammin, mutta varovasti. Liian lihavia uuhia ei saa lopputiineyden aikana laihduttaa, mutta niiden ennusteen kannalta olisi hyväksi liikunta ja tunnutusajan ruokinnan lisääminen varovaisemmin.

Tärkeintä on varmistaa, että ruokinnan taso nousee tiineyden toisella puolikkaalla, kaksi viimeistä kuukautta ovat ratkaisevat tiineysmyrkytyksen kannalta; suunnittele TUNNUTUSRUOKINTA ajoissa mm. analysoimalla perusrehut.

Kuntoluokita uuhet 8-6 viikkoa ennen oletettua karitsointia ja lopputiineyden aikana. Vältä nopeita ruokinnanmuutoksia ja huolehdi, että varsinkin lopputiineiden uuhien rehu on ensiluokkaista. Vatsaontelossa ei ole tilaa turhalle korrelle, kun kohtu vie pötsiltä ison osan tilasta.

Uuhille on hyvä järjestää liikuntaa.

Liikunta on hyväksi tiineille uuhille.