Lammastilan suojaaminen suurpedoilta

Riistasuunnittelija, krt riistavahinkovastaava Reijo Kotilainen, Suomen Riistakeskus Pohjois-Karjala

Lammas on pienen kokonsa vuoksi helppo saalis suurpedoille, eikä aiheuta yksinäisellekään suurpedolle loukkaantumisen riskiä. Lammastaloudelle vahingollisia suurpedoista ovat lähinnä karhu ja susi. Aikoinaan karhu ja susi olivat lainsuojattomia, joista maksettiin jopa tapporahaa. Karhunmetsästys ei vaatinut metsästyskorttia eikä metsästysoikeutta. Karhun metsästys oli ympärivuotista, ja karhunkierroksia myytiin varakkaille henkilöille. 1900- luvun puolivälissä lammastalous alkoi hiipua Suomen itärajan kunnissa.

Lampaan kasvatus ja jalostus alkoi elpyä uudestaan 1980- luvulla. Samaan aikaan uudistettiin myös metsästyslakia. Kaikki suurpedot rauhoitettiin vuoden 1993 metsästyslakiuudistuksessa: suurpetojen metsästys sidottiin pyyntilupaan ja metsästysoikeuteen. Suurpetokannat kääntyivät selvään kasvuun samaan aikaan lammastalouden kanssa. Ensimmäiset merkittävät suden aiheuttamat vahingot sattuivat 1990- luvun alkupuolella Liperissä sijainneella jalostuslampolalla. Tämän jälkeen sudet ja karhut ovat aiheuttaneet vahinkoa kesäaikaan laiduntaville lampaille, ja menneet sisään jopa lampoloihin.

Suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen kasvaessa ryhdyttiin Maa- ja metsätalousministeriössä ja Metsästäjäin keskusjärjestössä miettimään kotieläinten suojaukseen soveltuvia menetelmiä. Liperissä lampaiden suojaksi rakennettiin järeä sähkölanka-aita, mikä piti sudet laitumen ulkopuolella. Myös muovista sähköverkkoaitaa kokeiltiin useassakin kohteessa, mutta se ei soveltunut mäkisiin ja epäta-saisiin maastoihin, eikä se kestänyt runsasta lumikuormaa. Vuosituhannen alussa päädyttiin suojaamaan laiduntavia tuotantoeläimiä sähkölanka-aidalla, jonka korkeus on 140 cm ja siinä oli alkuun seitsemän johdinta 20 cm välein. Myöhemmin johdinten määrää vähennettiin viiteen ja johdinten väliä pidennettiin 30 cm:iin. Tiedossa on vain yksi susien hyökkäys petoaitaan, jossa oli seitsemän johdinta. Vuoden 2014 aikana sudet ovat hyökänneet Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa kolme kertaa petoaitaan, jossa on viisi johdinta. Näiden kokemusten johdosta joudutaan miettimään, palataanko petoaitaan, jossa on seitsemän johdinta.

Seitsenjohteinen aita suojaa lampaita suurpedoilta.

Suurpetojen aiheuttamat kotieläinvahingot kuuluvat Maa- ja metsätalousministeriön korvaamien vahinkojen piiriin. Kun vahinko sattuu, tulee vahingon kärsijän ottaa viipymättä yhteyttä oman kunnan maaseutuviranomaiseen. Maaseutuviranomainen suorittaa vahingon arvioinnin ja täyttää hakemusasiakirjan, sekä ilmoittaa vahingosta paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle, jonka tehtävänä on varmistaa vahingon aiheuttaja. Vahinko korvataan, kun vahingon suuruus ylittää 170 euroa samalle hakijalle kalenterivuoden aikana. Korvaus maksetaan suurpetovahinkojen korvaukseen varatun talousarvion puitteissa. Mikäli korvauksia ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti, vähennetään jokaiselta korvaukseen oikeutetulta korvauksen määrää samassa suhteessa.

Jos on pelättävissä, että vahinko jatkuu tai lähipiirissä on tapahtunut suurpetojen aiheuttamaa vahinkoa ja uhkaa, mikä voi kohdistua myös omiin tuotantoeläimiin, voi tuottaja hakea tuotantoeläinten suojaksi petoaitaa Suomen riistakeskuksen aluetoimistolta. Aluetoimisto ohjeistaa petoaidan hakijaa, ja toimistolta saa sähköisen petoaitahakemuksen. Suomen riistakeskus on saanut Maa- ja metsätalousministeriöltä erityisavustusta suurpetovahinkojen ennalta ehkäisemiseksi. Tällä avustuksella riistakeskus rahoittaa petoaitojen hankintaa. Petoaidasta tehdään viiden vuoden vuokrasopimus, josta ei peritä vuokraa, vaan asetetaan ehtoja aidan pystytykseen ja kunnossapitoon. Sopimuskauden päätyttyä aita siirtyy hakijan omistukseen, mikäli eläintenpito tilalla jatkuu. Jos eläintenpito tilalla päättyy kesken sopimuskauden, tulee hakijan toimittaa aitamateriaali riistakeskuksen osoittamaan paikkaan.