Lampaan peruskäyttäytyminen ja sen vaikutus eläimen käsittelyyn

Lammas on laumaeläin, jonka käyttäytymistä säätelee pakoeläimen vaistot. Lampaan peruskäyttäytymiseen vaikuttavat rotu, olosuhteet ja opitut asiat.

Lammas haluaa seurata lajitovereitaan ja laumaantua. Kasvuolosuhteet vaikuttavat lampaiden käyttäytymiseen sekä siihen, kuinka suurissa lammasryhmissä ne pyrkivät laiduntamaan. Talven yli sisällä kasvatetut eläimet laiduntavat myös tiiviimmässä laumassa ja pysyttelevät lähellä toisiaan. Suomenlampaalla on laumaantuminen erittäin voimakas ominaisuus ja suomenlammas laiduntaakin yleensä hyvin tiiviinä laumana. Liharodut voivat levitä suuremmille laidunalueille ja laiduntaa perheryhmittäin. Pusikkoisilla ja metsäisillä alueilla eläimet pyrkivät liikkumaan yhdessä. Säikähtäessään tai paetessaan uhkaa ne voivat kuitenkin eksyä muusta laumasta. Aukealla alueella lammas yleensä pakenee lauman turvaan. Yksittäinen uuhi voi irtaantua laumasta karitsoiden kanssa paetessaan.

Lammas pyrkii siirtymään siihen kohdistuvasta paineesta poispäin. Riippuen paineen aiheuttajasta ja sen lampaisiin kohdistamasta uhkasta, sekä siitä mihin lampaat ovat tottuneet, lammaslauma reagoi eri nopeudella. Kesy, ihmiseen tottunut lauma tai yksilö reagoi harkiten ja rauhallisesti. Arka lammaslauma reagoi voimakkaasti ja ryntää pakoon mahdollisimman nopeasti. Lammas reagoi aina tuntemattomaan uhkaan kuin petoon. Lammaslauma yleensä pakenee yrittämättä puolustautua; yksittäinen uuhi, jolla on karitsat, voi pakenemisyrityksen lisäksi yrittää voimakkaasti puolustaa itseään ja jälkeläisiään.

Paimenkoira lammaslauman pakoalueen rajoilla. Lauma on pysähtynyt lähelle ihmistä, jota ei pidetä uhkana: katseet on kohdistettu koiraan.

Pakoherkkyyttä voi käyttää hyväksi, kun arkoja eläimiä halutaan ohjata haluttuun suuntaan: paine kohdistetaan siihen suuntaan, jonne lauman toivotaan lähtevän. Lauma siirtyy koetusta uhkasta poispäin. Kun painetta, joka voi olla ihminen tai paimenkoira, kohdistetaan varovasti eläinten pakoalueen rajalle, siirtyvät eläimet rauhallisesti poispäin. Pakoalueen sisäpuolelle ”hyökkääminen” saa eläimet pakenemaan. Eläinten käsittely perustuukin pakoalueen hyödyntämiseen ja paineen kohdentamiseen oikeaan paikkaan. Ruokaan tai muuhun houkuttimeen ehdollistetut, hyvin kesyt lampaat eivät välttämättä ymmärrä ihmisen aiheuttamaa painetta ohjauksena eivätkä väistä, vaan ennemmin hakeutuvat kosketettavaksi.

Pienen lammaslauman pakoalue on ympyrän mallinen.

Pakoalue on eläimen tai eläinlauman ympärillä oleva pyöreä kehä. Pienen lauman kehä on ympyrän mallinen. Jos lauma on suuri ja se liikkuu pitkänomaisena letkana, on lauman pakoalueen muoto soikea. Pakoalue on takana yhtä leveä ja pitkä kuin sen sivulla. Isossa laumassa edellä kulkevat eläimet voivat olla itsevarmempia ja rohkeampia (johtajat) kuin takana tulevat. Lauman arimmat eläimet ovat yleensä lauman keskellä, jossa kokevat olevansa paremmin turvassa.

Pakoeläimen pakenemisetäisyys riippuu eläimen aiemmin kokemasta käsittelystä sekä siitä, kuinka tottunut se on itseensä kohdistuvaan paineeseen. Lampaalla on hyvä muisti: se muistaa huonon kohtelun ja yhtälailla vastaa hyvään käsittelyyn toivotulla tavalla. Kun eläimiä siirretään paikasta toiseen, tulisi siirtäminen tehdä rauhallisesti, eläinten itsensä määräämään tahtiin. Erityisen tärkeää varmaotteinen, rauhallinen siirtäminen on silloin, kun lammaslauma tuntemattomaan paikkaan tullessaan muuttuu epävarmaksi ja haluttomaksi liikkumaan.

Uuteen paikkaan siirtyminen tekee lammaslaumasta epävarman. Eläinten annetaan liikkua omaan tahtiinsa.

Pakoalueen rajalla liikkumalla voidaan säädellä lammaslauman liikettä, vauhtia, suuntaa ja lauman käsiteltävyyttä. Pakoetäisyyttä tulee arvioida aina käsittelypaikoittain. Eläimet ovat helpommin hallittavissa aukealla alueilla kuin esimerkiksi metsässä. Eläimet liikkuvat helpoimmin tasaisessa maastossa, epätasaisessa helpommin ylämäkeen kuin alamäkeen. Varjopaikat tai tuntemattomat asiat (pressut, paalit, kärryt tms.) kulkureittien varrella saattavat hankaloittaa lauman etenemistä. Lammaslauma liikkuu kun etenemissuunta on koko ajan eläinten nähtävissä. Suoralla tiellä voi lammaslauman hallinta olla jopa vaikeaa: suora tie houkuttelee liikkumaan nopeammin, varsinkin, jos reitti on eläimille entuudestaan tuttu.

Tutulla suoralla tiellä lammaslauma etenee vauhdikkaasti.

Pakoalueen lisäksi lammaslaumalla on ohjailualue, joka on eläinten sivulla. Yksittäisen eläimen kohdalla ohjailualue on lavan seudulla. Kun painetta siirretään lavan taakse, eläin liikkuu eteenpäin ja kun paine kohdistuu lavan etupuolelle eläin hidastaa vauhtia, pysähtyy ja/tai kääntyy ympäri. Mitä voimakkaammin painetta laitetaan pakoalueen sisäpuolella lavan takapuolelle, sitä selkeämmin ja nopeammin eläin liikkuu paineesta poispäin.

Tiivis lauma. Paimenkoira ohjaa kulkua takaviistossa oikealla: huomaa karitsoiden pään ja korvien asento.

Tiiviisti yhdessä liikkuvasta lammaslaumasta ei voi erottaa yksittäistä paikkaa, johon paine voidaan kohdistaa. Ohjailualue on silloin leveämpi ja se voi muuttua eläinten liikkuessa ja vaihtaessa paikkaa eri kohtiin. Pääsääntöisesti ohjailualue on lauman sivulla. Laumaa siirrettäessä sen kulkusuuntaan ja vauhtiin voidaan vaikuttaa liikkumalla lauman sivulla. Laumaan nähden takaviistoon jättäytymällä saadaan enemmän liikettä eteenpäin, ja vastaavasti laumaan nähden etuviistoon siirtymällä saadaan kulkusuuntaa muutettua taikka hidastettua.

Suuren lammaslauman ohjailua.

Ihmiseen ja käsittelyyn tottuneella eläimellä tai laumalla on pienentynyt pakoetäisyys tai sitä ei ole lainkaan. Mikäli pakoetäisyyttä ei ole, ei ole myöskään ohjailualuetta. Hyvin kesyt eläimet eivät reagoi luontaisiin ärsykkeisiin. Niiden väistämishalukkuus on vähäistä, jolloin niitä ei voida käsitellä laumana niin sujuvasti kuin eläimiä joilla on paineeseen reagoiva pakoetäisyys. Lampaiden käsittely tulisi tehdä aina laumana, josta poimitaan yksittäiset eläimet eri toimenpiteisiin rännityksen tai muun keinon avulla.

Rännitys. Karitsat katsovat kohti tuttua ihmistä oikealla.