Kokoavan paimenkoiran käyttö lammastilalla

Kokoavia paimenkoiria (border collie, working kelpie) suositaan lammastiloilla niiden monipuolisuuden takia. Kokoavan paimenkoiran edut korostuvat etenkin laidunkaudella. Paimenkoira auttaa laidunalueelle levittäytyneen lammaslauman kokoamisessa hoitotoimenpiteitä varten, sekä lauman kuljettamisessa laidunalueelta toiselle. Etenkin suurten laumojen ja laajojen laidunalojen ollessa kyseessä osaavan paimenkoiran tarve korostuu. Lisäksi nurmialan käyttöä voidaan järkeistää ja laidunkiertoja tehostaa, kun eläinten siirrot onnistuvat jouheasti koulutetun paimenkoiran avulla.

Kokoava paimenkoira on työkoira, jonka arvokkaita ominaisuuksia pyritään ylläpitämään jalostuksella. Työkäyttöön jalostetuilla paimenkoirilla onkin hyvin korkealle kehittynyt paimennusvaisto. Paimennusominaisuuksia arvostellaan esimerkiksi Suomen Paimenkoirayhdistyksen paimennuksen perusradanavulla.

Paimennusvaisto on jalostettu metsästysvaistosta palvelemaan ihmistä karjan käsittelyssä. Kokoava paimenkoira toimii yhdessä ohjaajansa kanssa. Paimennusvaistossa on useita osa-alueita, joista tärkeimmät ovat kyky koota kohde-eläimet laumaksi (kokoaminen), voimakas taipumus kiertää paimennettavan lauman vastapuolelle, tuoda lauma ihmiselle ja pitää se ihmisen lähellä (tasapaino ja pysäyttäminen). Lisäksi koiralla on oltava kyky arvioida eläimiin kohdistettavaa painetta (painostus). Joillakin koirilla pakoalueella työskentely ja eläintenlukutaito voi olla ylikorostunut, jolloin koira ei luontaisesti halua työskennellä lähellä paimennettaviaan (ennakointi). Toisilla koirilla taas eläintenlukutaitoa ei ole, jolloin koira pyrkii tulemaan lähelle paimennettavia eläimiä. Koulutuksella parannetaan niitä osa-alueita, joita kukin koira työssään menestyäkseen tarvitsee.

Kokoaminen. Paimenkoiran pennulla on vahva pyrkimys kiertää lammaslauman ympäri ja tuoda lauma ihmiselle.

Vahvan paimennusvaiston omaava koira on ohjaajansa huomioon ottava ja hyvin koulutettavissa. Mitä voimakkaammat koiran vaistot ovat, sitä intensiivisempää sen työskentely on. Paimennusvaiston heräämiseen vaikuttavat perimä ja suurelta osin myös ympäristötekijät. Koiran paimennusvaisto voi herätä hyvinkin aikaisin, jo 6-8 viikon ikäisenä, tai vasta 1-2-vuotiaana. Koira on yleensä koulutusvalmis vasta 1-1,5 vuotiaana.

Paimennettavilla eläimillä on pakoalue (flightzone). Rajan sisäpuolelle tullut uhkatekijä aiheuttaa eläimen siirtymisen uhkasta poispäin, pakenemisen. Kun uhkatekijä (koira, ihminen) pysy pakoalueen ulkopuolella on ohjailtava eläin rauhallisempi. Pakoalue mittaa etäisyyttä, jonka eläin sallii itseään lähestyttävän ennen kuin liikahtaa poispäin. Pakoalueen rajalle sijoittuminen mahdollistaa vaikuttamisen eläimen liikkeeseen, suuntaan ja vauhtiin. Pakoalueen laajuus vaihtelee eläinten tottumisesta ja aiemmasta käsittelystä. Pakoalue muuttuu aina laajemmaksi silloin, kun koettu uhkatekijä on eläimille vieras (vieras koira, ihminen). Mikäli koira toistuvasti menee liian lähelle paimennettaviaan, tunkeutuu pakoalueen sisäpuolelle ja aiheuttaa eläimissä levottomuutta, saattaa se olla merkki koiran riittämättömästä eläintenlukutaidosta. Tätä voidaan koulutuksella korjata jonkin verran.

Paimenkoira on tullut lammaslauman pakoalueen rajalle. Lauma lähtee siirtymään paineesta poispäin.

Eläinten pakoetäisyys selviää kun koira on ensimmäisen kerran saanut eläimet liikahtamaan.

Paimenkoira lammaslauman pakoetäisyyden ulkopuolella. Lampaat syövät rauhallisina.

Eläimet hidastavat tai pysähtyvät koiran vetäytyessä pakoalueen ulkopuolelle. Paimennettavat eläimet tottuvat nopeasti niitä käsittelevään koiraan. Koiran tulee työskennellä aina paimennettavien eläinten ehdolla ja sen on kunnioitettava paimennettaviensa tarpeita. Paimenkoiran käytön tuleekin tukea paimennettavien eläinten luontaista käyttäytymistä.

Paimenkoiran koulutus aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa tapakasvatuksella. Pennulle opetetaan alusta saakka mitä tarkoittavat sanat ”tänne”, ”odota”, ”paikka” ja ”EI”.

Paimennuskoulutus tapahtuu vaiheittain. Paimennuskoulutusta ei voida aloittaa ennen kuin koira on täysin syttynyt, eli pentu on kiinnostunut paimennettavista eläimistä. Kiinnostus voi olla kyttäilyä, haukkumista, juoksemista eläinten ympärillä tai niiden perässä ryntäilyä. Kiinnostuksen kasvaessa pennun käytöksestä voi päätellä jotakin sen paimennusominaisuuksista. Paimennettavien eläinten ympärillä juokseva koira haluaa pitää lauman yhdessä, kokoaminen on sille luontaista. Eläinten perässä juokseva ja niitä jahtaava koira pyrkii pitämään lauman liikkeessä; kokoamista ja eläinten taakse kiertämistä joudutaan koiralle opettamaan. Eläimiä haukkuva koira voi olla epävarma tai ei ole vielä riittävän syttynyt paimentamiseen.

Paimenkoiran koulutus kestää koirasta ja kouluttajasta riippuen muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Työkoiran käyttö monipuolistuu sitä enemmän, mitä paremmin se on koulutettu. Koiran ohjaajan taidoista riippuu, miten monipuolisissa työtilanteissa koiraansa käyttää.

Paimennuskoulutuksella tuetaan ja vahvistetaan koiran luontaisia ominaisuuksia, sekä korjataan ja muokataan paremmiksi niitä alueita, joissa nähdään puutteita. Koulutuksen aikana koiralle opetetaan ennen muuta oikea-asenteista eläinten käsittelyä. Paimenkoiran käyttö parhaimmillaan luo työtehokkuutta: järkevät työskentelytavat sekä karjan liikuttelun ja käsittelyn sujuvuus parantavat lisäksi eläinten hoitajan työturvallisuutta. Kouluttamaton koira voi paitsi hidastaa työtä, myös suoranaisesti estää eläinten käsittelyn ja aiheuttaa vaaratilanteita. Siirreltävien eläinten turha stressaaminen jatkuvasti liian lähellä työskentelemällä, kovavauhtisuus tai tarpeeton pureminen eivät kuulu toimivan paimenkoiran työtapoihin.

Työkoiran peruskäskyjä ovat ”maahan”, ”odota”, ”paikka”, ”seis”, tai jokin muu käsky joka tarkoittaa ”odota paikalla, kunnes toisin sanotaan”. Koiralle opetetaan suuntakäskyt ”vasen” ja ”oikea”. Vasemmassa kierroksessa koira kiertää eläinten ympäri myötäpäivään ja oikeassa kierroksessa vastapäivään. Ajokäskyinä käytetään vaikkapa ”aja siitä” tai usein englanninkielisenä käskynä ”walk”. Ajokäskyä käytetään, kun koira lähestyy eläimiä kohtisuoraan mistä tahansa suunnasta. Eläinten taakse kiertäessä, silloin kun suunnalla ei ole väliä, voi käyttää ”tuo/hae/kierrä kaikki”. Koiralla on oltava lisäksi käsky, joka tarkoittaa töiden lopettamista, esimerkiksi ”riittää”.

Ihminen päättää kuitenkin aina, sekä koiran alkukoulutuksen aikana että paimennustyössä edetessä, mistä suunnasta koira lähtee paimennettavan laumansa taakse kiertämään. Karjansa tunteva hoitaja saattaa tietää paimennettavan lauman pyrkivän tiettyyn paikkaan tai suuntaan. Tätä ”vetosuuntaa” ennakoiden koira voidaan laittaa hakemaan eläimet niiden haluamaa suuntaa vastaan; rutinoitunut paimenkoira osaa vetosuuntien ennakoinnin jo itsekin. Koiralla on oltava edellytykset myös pysäyttää vetosuuntaan voimakkaasti pyrkivä lauma.

Ihmisestä poispäin juoksevien eläinten pysäyttämien on paimenkoiran vaistoalueista ehkä eniten koulutuksen aikana tukahdutettu ominaisuus. Kokematon nuori koira voi uransa alussa pyrkiä pysäyttämään paimennettavansa turhan rajusti, jolloin sen toimintaan puututaan liian kovalla kädellä, jolloin koira alkaa luulla, ettei eläinten pysäyttäminen ole sallittua. Pysäyttäminen on kuitenkin tärkeä osa paimenkoiran työtehtäviä.

Paimenkoiran tulee kasvaa tasapainoisessa ympäristössä. Koiran perustarpeista tulee huolehtia. Pentukoiraa on hyvä käyttää tutustumassa tulevaan työympäristöön valvonnan alla. Ympäristön vaikutukset paimenkoiran kehittymiseen ovat hyvin tapauskohtaisia. Liiallinen vapaus ja omatoimisuus voivat vaikuttaa koiran kiinnostumiseen myöhemmässä vaiheessa työtä kohtaan. Lasten kanssa leikkiminen voi houkutella paimenkoiran pois töistä, jos leikkimisestä on tullut koiralle mielekkäämpää kuin työnteosta. Toisten koirien vaikutuksesta ei ole selkeää näyttöä koiran kehitykselle, mutta koska paimenkoirat ovat älykkäitä, mallioppimistakin tapahtuu. Paimenkoira voi oppia nopeasti huonoja tapoja kuten esimerkiksi autojen, pyöräilijöiden, toisten koirien, kissojen, lintujen ja lasten paimennusta.