Heteroosi ja sen geneettinen tausta

Lampaalla on noin 30 000 kappaletta ominaisuuksia määräävää geeniä. Risteyttämällä eri rotuja keskenään geeneistä muodostuu uudenlaisia geenipareja. Tämän takia risteytyseläimellä on korkeampi heterotsygoottisuus kuin sen vanhemmilla. Heterostygoottisuus taas on perustana heteroosille eli elinvoimaisuudelle. Homotsygootista puhutaan kun eläimellä on kaksi kappaletta tietyn geenin muotoa. Toisin sanoen geenissä vastinalleellit ovat samanlaisia. Heterostygoottisuudella tarkoitetaan tämän vastakohtaa, eli alleelit geenissä ovat erilaiset.

Risteytyskasvatuksessa on aina kaksi erirotuista eläintä, joilta molemmilta toivotaan tietyn ominai-suuden siirtymistä niiden jälkeläiseen. Tuotanto-ominaisuuksiltaan risteytyssukupolvi vastaa vanhempiensa keskiarvoa, mutta tämän lisäksi risteytys hyötyy heteroosista. Heteroosilla tarkoitetaan yksilön elinvoimaisuutta, joka syntyy kun positiiviset alleelit dominoivat negatiivisia ominaisuuksia aiheuttavia geenejä. Risteytyskasvatuksessa tarkoituksena on rotujen heteroosin hyödyntäminen.

Lampaan eri ominaisuuksiin vaikuttaa vaihteleva määrä geenejä. Sellaisiin ominaisuuksiin kuten villan väri ja sarvellisuus tai nupous vaikuttaa vain korkeintaan muutama geenipari, joten nuo ominaisuudet ovat laadullisia eli kvalitatiivisia. Kuitenkin esimerkiksi lihanmäärä ja kasvunopeus ovat määrällisiä eli kvantitatiivisiä ominaisuuksia, jolloin niihin vaikuttaa useat eri geeniparit.

Jalostuksessa ja ylipäätään lammastaloudessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti perintötekijöihin, sillä ne siirtyvät eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Kuitenkin on hyvä huomioida, ettei perintötekijöitä pystytä arvioimaan suoraan, sillä osa eläimen ilmiasusta on ympäristön ja perintötekijöiden yhdistelmä.

Tulee kuitenkin muistaa että heteroosi ei tarkoita sitä, että risteytyskaritsa välttämättä olisi parempi kuin paras puhdasrotuinen eläin. Heteroosi näkyy siinä, että risteytyskaritsan tulisi olla keskimääräistä puhdasrotuista karitsaa parempi.

Heteroosin hyöty voidaan nähdä esimerkiksi vertailemalla risteytyslampaiden ja puhdasrotulampaiden vieroituspainoa. Rotu A:n lampaat vieroitetaan keskimäärin 24 kg painoisena. Rotu B:n lampaat taas 28,50 kg painoisina. Tällöin keskiarvoinen vieroituspaino molempien rotujen suhteen on hiukan yli 26 kg. Kuitenkin risteytyskaritsan paino käyttäen näitä kahta rotua on hiukan yli 27,50 kg. Karitsan heteroosi aiheuttaa noin 5.2 % eli noin 1,4 kg vieroituspainon nousun. Tässä esimerkissä risteytyskaritsan paino ei noussut aivan toisen valitun rodun korkeudella, mutta joissakin tapauksissa he-teroosi on niin voimakas että risteytyskaritsa on painavampi kuin kummankaan yksittäisen rodun karitsa.

Uuhilla heteroosin hyöty näkyy lähinnä kasvaneissa vuonuekooessa, johon heteroosi vaikuttaa noin 3,3 prosenttia. Myös pässeillä risteytyksestä voi olla hyötyä, joskin asiaa ei ole tutkittu niin paljon kuin karitsojen ja uuhien kohdalla. Pässien heteroosin uskotaan vaikuttavan libidoon, sikiävyyteen, kestävyyteen ja pitkäikäisyyteen. Erityisesti kevätastutuksissa sikiävyydessä on saatu positiivisia tu-loksia risteytyspässin käytössä verrattaessa puhdasrotuiseen pässiin.

Heteroosin mukanaan tuomat hyödyt voidaan erotella erilaisiin ryhmiin niiden alkuperän mukaan. Yleisemmin puhuttiin yhden ominaisuuden kehittymisestä risteytyksen ansiosta termillä Individual Hybrid Vigor (HV1). HV1 tarkoitetaan esimerkiksi karitsojen kohonnutta päiväkasvua. Kun käytetään risteytysuuhia karitsantuotannossa, käytetään termiä Maternl Hybrid Vigor (HVM). HVM korostaa emolla esimerkiksi emo-ominaisuuksia tai maidontuotantoa näkyen siten karitsan kasvussa.