Lampaanjalostus Suomessa on keskittynyt eläinten hyvinvoinnin säilyttämiseen ja tuotanto-ominaisuuksien kehittämiseen. Terve rakenne, hyvät emo-ominaisuudet, lihakkuus, kasvunopeus, ruhonlaatu sekä villa- ja turkisominaisuudet ovat jalostuksellisessa keskiössä. Geneettisestä monimuotoisuudesta huolehtiminen on suomalaisille lampureille hyvin tärkeää.
Lampaanjalostuksella on Suomessa pitkä historia. Eläimiä on kantakirjattu jo yli sadan vuoden ajan. Myös maatalousneuvontatoiminta on alkanut lääninlampureista, jotka olivat aikansa lampaanjalostuksen asiantuntijoita.
Nykypäivänä lampaiden jalostus perustuu eläinten ominaisuuksien kehittämiseen sekä geneettisen monimuotoisuuden samanaikaiseen säilyttämiseen. Maatalousneuvontaan keskittyneen ProAgrian lampaiden tuotosseurantajärjestemä antaa työkaluja jalostukseen.
Mitattavien ominaisuuksien jalostuksessa apuna käytetään jalostusarvostelua. Tuotosseurannan viralliset punnitukset tehdään kolmen päivän, kuuden viikon ja neljän kuukauden iässä. Nelikuisille karitsoille tehdään lisäksi selkälihaksen ja -rasvan paksuusmitattauksia ultraäänilaitteella. EläväEUROP-arvostelulla jäljittellään lihakkuusluokitusta. Rakenne arvioidaan sanallisesti. Alkuperäisroduilla myös lampaan villa arvostellaan.
Lampaille lasketaan jalostusarvojen ennusteet eli niinsanotut BLUP-indeksit tuotosseurannan tulosten perusteella. Indeksien avulla voidaan helpottaa jalostusvalintaa.
Jalostusarvon ennusteet kuvaavat eläinten periyttämiskykyä kussakin ominaisuudessa suhteessa muihin samanrotuisiin lampaisiin. Kasvunopeudelle, lihakkuudelle, rasvoittuvuudelle ja teurasluokan ennusteelle lasketaan omat osaindeksinsä. Lihantuotantoindeksi kokoaa tiedot yhteen. Lihantuotantoindeksin painotukset ovat: lihakkuus 50 %, kasvunopeus 40 % ja rasvoittuvuustaipumus 10 %.
Jalostusarvojen ennusteiden keskiarvo on 100. Noin kaksi kolmannesta valtakunnan lampaista saa indeksiarvon 90-110. Jalostuksellisesti ollaan kiinnostuneita ääripäistä ja eläinten välisistä eroista katraan sisällä. Kaikkein heikoimmat karsitaan ja isäpässit sekä niiden emät pyritään valitsemaan huippuyksilöistä. Myös uuhien tasoa pyritään nostamaan valinnan avulla.
Indeksit lasketaan nykyään parittomien viikkojen lopulla. Laskentatiheys on kansainvälisesti verrattuna hyvin nopea, ja luo hyvän pohjan lampaanjalostukselle.
BLUP-indeksit ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Ne kuvaavat yksinomaan kyseistä ominaisuutta, eivätkä ole vertailukelpoisia rotujen kesken. Indeksilaskentaa ei toistaiseksi tehdä emo-ominaisuuksille, rakenteelle tai villan laadulle, mikä tulee huomioida jalostusvalinnassa. Eläinten rakennearvostelu toimii pohjana terverakenteisten lampaiden kasvatuksessa. Emo-ominaisuuksissa tuotosseurannan raportit ja kasvattajan karitsointimuistiinpanot ovat korvaamattomia.
Aikuisten lampaiden kantakirjausarvostelu oli ennen indeksijalostuksen aikakautta hyvin suosittua. Järjestelmä on edelleen käytössä, mutta sen suosia on laskenut vuosien varrella.
Kantakirjausarvostelu täydentää hyvin karitsoiden jalostusarvostelua, sillä siinä saadaan tietoa aikuisten lampaiden painoista ja rungonmitoista, rakenteesta, emo-ominaisuuksista sekä villan laadusta.
Kantakirjaus perustuu kantakirjausohjesääntöön. Kullekin rodulle on laadittu oma kuvauksensa, jossa määritellään rotukohtaiset jalostustavoitteet. Kantakirjausohjesääntö on siten koko lampaanjalostuksen perusta.
Arvosteltavat lampaat luokitellaan kantakirjauksen yhteydessä osaominaisuuksittain eri luokkiin. Luokkien raja-arvot on kuvattu kantakirjausohjesäännössä. Korkeimpaan eli I-luokkaan yltää vain pieni osa populaatiosta.
Tuotosseurantarekisteri muodostaa kantakirjarekisterin perustan. Jokainen tuotosseurantaan kuuluva eläin kuuluu siten lampaiden kantakirjarekisteriin. Varsinainen kantakirjausluokitus tapahtuu kantakirjausarvostelun yhteydessä. Kantakirjausarvostelun hyväksytysti läpäissyt lammas saa yksilökohtaisen kantakirjanumeron.
Kantakirjaustoimintaa säädellään kotieläinjalostuslailla. Kaikilla EU-hyväksytyillä jalostusjärjestöillä on oikeus kantakirjanpitoon ja -arvosteluun. Hyväksyttyjä jalostusjärjestöjä lampaille Suomessa ovat Föreningen Ålandsfåret ahvenanmaanlampaalle sekä ProAgria useimmille lammasroduille.
Lampaanjalostuksen merkittävin uhka on perimän yksipuolistuminen ja sukusiitostaantuma. Geenipoolin laajuudesta huolehditaan monin eri tavoin. Merkittävin keino on sukusiitoslaskenta. Tuotosseurannan työkalujen avulla paritusyhdistelmien sukusiitosasteet voidaan laskea jopa 20 sukupolven avulla. Lampaanjalostuksessa pyritään alle kolmen prosentin sukusiitosasteisiin.
Eri lammaspopulaatioita on pilkottu pienempiin sukulaisryhmiin isälinjoituksen avulla. Järjestelmä on luotu 2000-luvun alussa silloisten sukulaisuustietojen perusteella. Lammasasiantuntijat ja kasvattajat seuraavat eri isälinjojen käyttöä ja huolehtivat harvinaisten sukuhaarojen säilymisestä. Kuitenkin myös uusia työkaluja sukusiitoksen ennaltaehkäisyyn tarvitaan, koska isälinjojen vaikutus puolituu jokaisessa sukupolvessa. Geneettistä yksipuolistumista voi tapahtua emien kautta kuin varkain isälinjajärestelmää käytettäessä.