Laiduntavia eläimiä kaivataan niin luonnonlaitumien kuin taajamien viheralueiden hoitoon. Kosteiden rantojen ja kivisten mäkien hoito on koneellisesti usein jopa mahdotonta, mutta luonnon ruohonleikkurit tekevät näilläkin alueilla siistiä jälkeä. Usein maisemalaidunnuksen kohteena ovat erilaiset luonnonlaitumet ja joutomaat. Monimuotoisuutta ylläpitävä laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät luonnonlaitumella sen tuotolla. Näillä alueilla lannoitteita, torjunta-aineita ja lisärehua ei käytetä, koska ne rehevöittävät aluetta ja eliölajisto köyhtyy. Useimmat niittykasvit nimittäin suosivat köyhää maaperää. Karjan lisäruokinnan sijasta tulee pyrkiä suunnitelmalliseen laidunkiertoon. Ravinnon loppuessa eläimet siirretään toiselle laitumelle sen sijaan, että niille tuotaisiin lisäruokaa muualta.
Sekä maisemanhoidon että eläinten hyvinvoinnin kannalta onnistunut laidunnus vaatii suunnittelua ja karjankasvattajan ja maanomistajan välistä yhteistyötä. Suunnittelu kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mieluimmin jo edellisenä vuonna, jotta laiduntaminen päästään aloittamaan heti alkukesästä. Laidunnuksen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että eläimet pääsevät laitumelle, kun ruoho on voimakkaimmassa kasvussa. Apua maisemalaidunnuksen suunnitteluun saa Maa- ja kotitalousnaisten Maiseman ja luonnonhoidon asiantuntijoilta .
Jotta maisemalaidunnus hyödyttäisi kaikkia osapuolia, on yhteistyö suunniteltava huolella. Kirjallinen sopimus käytännön työnjaosta, vastuista ja kustannuksista kannattaa laatia aina ennen laiduntamisen aloittamista. Laiduntavat eläimet luovat positiivista kuvaa maataloudesta ja lisäävät maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta. Laidunalueen on oltava riittävän suuri ja sijainniltaan eläimille turvallinen. Tärkeintä on turvata eläinten hyvinvointi ja saada käytännön hoitotyöt toimiviksi.
Lampaat laiduntavat ja märehtivät tarkassa vuorokausirytmissä koko katras samanaikaisesti. Laidunalueelle muodostuu omat alueensa laiduntamiselle, lepopaikalle, juomapaikalle ja kulkureiteille. Lammas ei mielellään ulosta syönti- tai lepoalueelleen, vaan tyypillisesti kulkureiteille.
Lampaat syövät mieluimmin lehtevää ja nuorta kasvustoa. Eläimet kannattaa laittaa laitumelle mahdollisimman varhain, ennen kuin kasvusto korsiintuu. Lampaat ovat erittäin hyviä vesakontorjujia, ne pitävät varsinkin nuoresta pajusta. Nuoria karitsoita ei kuitenkaan kannata laittaa raivaamaan pusikkoja yksin, vaan ne tarvitsevat muutaman emolampaan opettamaan, miten korkeammastakin pensaasta tai puusta saa herkulliset latvaosat syötyä. Mikäli laidunalueella on arvokkaita nuoria puuntaimia, ne kannattaakin suojata eläimiltä.
Lammas ei syö nokkosta, joten rehevillä mailla nokkonen voi aluksi lisääntyä ja sen niittoon on varauduttava. Laidunnuksen jatkuessa maa köyhtyy ja nokkonen häviää. Aikuiset yksilöt sopivat hyvin laiduntamaan myös kuivia, vähätuottoisia alueita. Sen sijaan kosteita ja vetisiä alueita lampaat karttavat.
Laiduntamisen onnistumisen ja eläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä, että laidunnuspaine on oikea. Eli lampaita on pinta-alaan, laiduntyyppiin ja kesän olosuhteisiin nähden oikea määrä. Eläinten päivittäiseen hoitoon kuuluu myös tarkkailla ruohon riittävyyttä. Jos syötävää on liian niukasti, voi eläinmäärää aina vähentää tai laidunkautta lyhentää.
Lampaat tarvitsevat laidunkaudella myös suolaa, kivennäistä ja raikasta vettä. Lampaat ovat melko tarkkoja juomavetensä suhteen, joten jos laitumella on ”ämpärijuotto” vesi tulee vaihtaa päivittäin. Jos laidun rajoittuu hyvävetiseen järveen, jokeen tai ojaan ja lampailla on sinne helppo ja turvallinen pääsy, riittää se vesihuolloksi.
Lampaita on käytävä katsomassa laitumella kerran vuorokaudessa. Samalla kun todetaan eläinten kunto, kannattaa myös tarkastaa aidat (ainakin niiltä osin, kun ne rajoittuvat esimerkiksi tielle). Eläinten kuntoa voi arvioida käyttäytymisen perusteella. Jos eläimet ovat yhtenäisenä laumana, asiat ovat yleensä kunnossa. Jos lampaat laiduntavat saaressa tai muussa erittäin vaikeakulkuisessa paikassa, voidaan tästä 24 tunnin säännöstä poiketa. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=310
Hyvin perustettu, kunnollinen aita kestää vuosikausia ja materiaalien hankinnasta aiheutuneet kulut saadaan takaisin työn säästönä. Kustannukset jaetaan tapauskohtaisesti osapuolten kesken sopimuksen mukaan. Viljelijä tai rekisteröity yhdistys voi saada luonnonlaidunalueiden aitaamiseen ja hoitoon ympäristökorvausta.
Jotta laitumista saadaan riittävän suuria ja näin ollen järkeviä kokonaisuuksia, kannattaa maanomistajien yhteistyö. Esimerkiksi järvien ja jokien rannat ovat usein maanomistukseltaan pirstaleisia. Useamman maanomistajan lähtiessä mukaan sopimuslaidunnukseen saadaan karjan ja luonnon kannalta paras ja tehokkain lopputulos.